Tällaista olen työstänyt viime illat, onneksi sain valmiiksi, kun oli jotenkin niin takkuilevaa tämän teko. Mulla on näitä Bazzillin diecut dotted swiss-kartonkeja useampaa väriä, mutta en ole osannut oikein ottaa käyttöön niitä, joten aloitin siitä. Siis että nyt käytän. Sen verran olen pedantti, että nämä diecut-kartongit liimaan aina sopivalle taustalle, ettei albumissa vilku sitä valkoista välipaperia leiskan takaa. Siis kauhee ajatuskin, että sivu olis vaikka nyt pyöreä! ;o))) Pinkin taustaksi valitsin murretun turkoosin.

Leiskaan olisi ollut kolme kuvaa, mutta tuo valkoinen kuviopaperi kun lopulta valikoitui käyttöön, niin käytin vain kaksi kuvaa. Tein erilaisia kangaskukkia: Sannikan huopakukkia ja pitsi- sekä organzakukkia omalla reseptillä. Valkoiseen organzaan piirsin geelikynillä ääriviivat ja painelin palasia leimasimiin kankaan värjäämiseksi.

Valkoinen pintoina on mulle hirveän vaikea käyttää skräpätessä. Tuo otsikon yläpuolella oleva valkoinen tyhjä tila oli tosi vaikea, sillä se tuntui kaipaavan jotain, mutta kaikki näytti sommittelun kannalta jotenkin "tortta po tortta". Keksin sitten leikata valkoisesta organzasta kukan - tulee valkoiseen kohtaan jotain, mutta se jää kuitenkin taka-alalle. Otsikon ylempirivi meni vähän vinoon, mutta toisaalta turha sellaisesta on stressata (jos kliinisen näköistä haluaa niin tekee sitten diginä... eli käsintehty saa näyttää käsintehdyltä).

Tällaista tällä kertaa, jättäkää taas toki kommentteja! :o)

Inspis-haasteeseen tein tällaisen sivun.

Lähdin tarkoituksellisesti yhdistelemään mahdollisimman epäsopivia sävyjä, sammaleenvihreää ja turkoosia, mutta lopputuloksesta tuli kuitenkin aika yhteen sointuva. Tätä oli kiva tehdä, työskentely rullasi mukavasti.

Tarvikkeina ainakin ruskeaa Bazzill kartonkia, kuviopaperit Basicgrey/Urban Couture, My Mind's Eye/Andrea Victoria, Dreamstreet ja Chatterbox/Fabulous Vintage. Chipboardit Crate Paper/Seasons. Sakuran turkoosi ja lime Souflee-kynä. Chipboard-kirjaimet Pink Paislee.

Tätä tehdessä oli liimarollerista kasetti loppunut ja käytin juoksevaa liimaa (Tiimarin, sellaista Erikeeper-tyyppistä), ja tykästyi liiman käyttöön kovasti. Hokasin vihdoin, miten isostakin pullosta saa tosi ohutta liimavanaa levitettyä... Liiman kanssa saa sen pienen hetken, jolloin voi vielä kohdistaa ja liikutella, ennen kuin liima jämähtää. Ja liima tekee aika tukevan oloisen rakenteen sivuun. Onko kellään tietoa, miten tavallinen liima käyttäytyy vuosien saatossa, eli onko arkistokelpoista?

Yleensä käytän Stick It-rolleria, se toimii hyvin ja siihen saa edullisia täyttöjä. Laite on helppo täyttää, en vain jaksanut kesken leiskan teon alkaa kaivamaan uutta pakkausta esille. Billtemasta ostettu rolleri taas hajosi, kun rulla oli vasta puolessa välissä.

Eilen illalla valmistui tämän viikon projektina ollut sivu. Pojan 7kk-päivänä otettiin taas kuvia, ja ne oli niin söpöjä, että halusin laittaa kaikki leiskaan. Tykkään itse kovasti, mutta tämä oli aika työläs tehdä. Tietokoneestani löysin toiminnon, jolla sai 35 postimerkin kokoista kuvaa tulostettua yhdelle arkille, ja kokeilin sitä. Idea lähti sitten siitä.

Lähikuvassa näkyvät yksityiskohdat paremmin:

Kaikki kuvat eivät kuitenkaan mahtuneet leiskaan, joten tein niistä mummin albumiin sivun.

Inspis-haasteessa oli tällä kertaa tuoksu, tai siis hajuaistin varassa. Olen tätä juttua välillä miettinyt, joten nyt sain hyvän inspiraation purkaa sen leiskan muotoon. Inspiroiduin siis - en ehkä olisi tätä ajatusta muuten kirjannut muistiin. Eli leiska on tällainen:

Leiskan sommitteluun oli useampikin inspiraation lähde. Jonkun blogissa näin Core'dinationsin Chocolate Box kartonkia käsitellyn niin, että chipboard-kirjaimia oli laitettu alle ja santapaperilla hiottu päältä. Se oli hienon näköistä ja hirmu innovatiivista ;o) ja päätin kokeilla - kartonkeja esille ottaessa huomasin samaisen tekniikan lehtiön kannessa. Niinkun äitini usein on sanonut... "ota silmä käteen ja katso" (terveisiä!). Eli nuo taustan kuviot yrittävät visuaalisesti ilmaista tuoksua. Hajupöllähdyksiä... ;oD

Mutta siis asiaan. Idea leiskassani on varsinaisesti se, että en ole oikein hahmottanut, mikä se "ihana vauvantuoksu" oikein on, koska minusta vauva ei tuoksu miltään. Journaling menee näin: "Kaikki aina sanoo, että vauvat tuoksuu niin ihanalta. Musta se ei tuoksu miltään. Vaikka se olis kuinka tähmänen ja kuolanen, ja kylvystä monta päivää, niin se ei haise pahalle... Outoa! :o)"

Otsikko ym. asiat tulivat kuin itsestään, ja idean tähän otsikon laittamiseen näin (ks. alla) sain yhdestä leiskasta ScrapBook Inspirations/October issue-lehdessä. Kyseinen irtonumero on muuten sata kertaa luettu, ja ajattelin tilata lehden. --> EDIT: kyseinen lehti onkin nyt  lopetettu. Sääli, tykkäsin lehden tyylistä hirveesti.

Kiitos edellisten leiskojen kommentoinnista - on mukavaa saada kommentteja, ja nähdä, kuka täällä on kyläillyt. Olen itse huomannut, että vaikka olisi kiva jättää käyntikorttia muiden blogeissa, niin aina ei saa oikein kommenttia muotoiltua... ainakaan silloin, jos muut ovat jättäneet sellaisia kommentteja, mitä itsekin olisi sanonut. Kommentiksi voi laittaa vaikka sopivanlaisen hymiön. Eli oliko leiska :o) vai :o/ jne.

Ja olen muuten ilmoittautunut Ikaalisiin. Odotan innolla näkeväni, minkä näköisiä naamoja nimimerkkien takaa löytyy. ;oD

Inspis-haasteessa kehotettiin inspiroitumaan jäästä ja pakkasesta. Tässä työni:

Eli aihe oli itsestään selvä minulle, tietysti tämä vauvan kanssa ulkoilu, tai sen puute... Tarinaa olisi riittänyt sisällä nököttämisesta ym. vaikka kuinka, mutta ei mahtunut tämän enempää. Leiskan suunnittelu lähti siitä, että oli nuo 5 kuvaa. Mikään layout-pohja ei sovi viidele kuvalle joista osa vaaka- ja osa pystysuunnassa. Joten siinä riitti pähkäilyä. Kun sain kuvat järjesteltyä, loppu sujui kivasti ja lopputulos miellyttää. Alla vielä kuvia yksityiskohdista.

Eli inspiroiduin tuunaamaan chipboardkirjaimia. "Jäiset" kirjaimet (yllä) on maalattu helmiäissinisellä ja päälle levitetty glitterliimaa. Ensimmäisen sanan stanssasin glitterkartongista ja liimasin muutaman kimalletiplan.

Vastaparina on (luomu!)villalla päällystetyt kirjaimet. Leikkasin lankaa, josta ojan pukukin on neulottu, ihan pieneksi karvasilpuksi, väritin pahvikirjaimet ensin tummanruskeiksi musteella, maalasin liimalla, kastelin nöyhtään ja painelin sitä vähän paikoilleen, sitten pehmeällä pensselillä ylimääräiset pois.

Jääteemaan sopii tietysti kaikki läpikuultava, joten tein journalinglaput valkoisella vellumiin leimaten. Totesin kuitenkin, että tarina ei näihin mahdu, ja lisäsin vain päivämäärän alempaan. Haaraniitit on sävytetty otsikoihin eli ylhäällä hopea ja alhaalla ruskea.

Journaling on kirjoitettu ensin hopeageelikynällä ja sitten mustalla päälle. Glitterhiutaleet ovat Tiimarin rub-on setti: ensin laitettiin rub-on paikalleen ja sitten glitteri... juu, glitteripölyä on siellä täällä... Sitten lisäilin vielä shimmerdotseja vai mitä nuo olikaan.

No niin, laitampa tässä nyt näitä valmistuneita leiskoja, joita en ollut saanut aiemmin kuvattua, kun kameran muistikortti hajosi. Pitemmittä puheitta asiaan.

Tässä tuoreesta Scraproomin pakista (marraskuu 2009) tehty leiska, jonka pohjana käytin samaisen paikan Julie Bonnerin sketchiä. Suunnittelu oli siis miltei rikollisen helppoa. Teknisesti kaikki meni tässä pieleen (leikkasin miten sattuu, töhrin musteella jne.), mutta sain kuitenkin sivun kursittua kasaan.

Aukeama pojan 4kk -kuvasta. Ensimmäinen vasemmalta (isot kuvat) teetettiin isona kummeille ja isovanhemmille joululahjaksi.

Alla sivut vielä yksittäin:

Aukeamien tekeminen on muuten tosi vaikeaa - niistä tulee helposti tyyliltään tosi klassisia. Kiinnostavaa jännitettä on vaikea luoda. Niitä on pakko tehdä, kun kuvat ei mahdu yhdelle sivulle, mutta sitten aukeama on liian suuri. Tästä tuli kyllä loppujen lopuksi ihan kiva, mutta alkuun meinasi usko loppua. Ekan kerran rypytin nauhasta tuollaisen "rönsykkeen" (toteutus pistoilla kiinnittäen, pienten pistojen päälle koristeita), ja pyöreään koristeeseen sain idean palkintoruusukkeista. Lopputulos ei näytä niin ihmeelliseltä, mutta tässä oli todella paljon mittaamista!

Sitten kuvat pojan ekasta kylvystäkotona. Olisiko hän jotain viikon vanha, tai alle. Kuviollisessa taustakartongissa on glitteriä, mutta nämä kuvat on mitä on. Tuli niinkuin vesipisarat mieleen, siksi sopi tähän. Kylpyankan kuvaakin olin säästänyt ihan tätä leiskaa varten. Sydänkuviot ovat huopaa.

Ja perään toinen kylpykuva, neljän kuukauden ikäisenä. Näissä ei siis näy mitään strategisia paikkoja, mutta sensuroin kuvia silti vähän lisää.

Sitten räväkämpi pläjäys raksalta purkutalkoista. Tähän ei ollut mitään inspistä, kuvat oli pyörineet pöydällä keväästä asti, ja sitten päätin että teen tämän niistä. Aloitin nimittäin tuon suikaletaustan ompelusta, ennen kuin tiesin mitä tästä tulee. Mulla oli kurssille sattunut niukemmin materiaaleja kuin oli tarkoitus, ja tämä oli sitten ainoa, mitä sain alkuun niistä. Mulla oli siis leimasimia ja muutama räikeä yksivärinen papru... Jälkeenpäin kun tätä nyt katsoo, niin olisi ehkä kivempi, jos kuvia ei olisi ripoteltu tasaisesti sinne tänne, vaan olisin laittanut ne tiiviinä rykelmänä ja jättänyt rykelmän ympärille tilaa.

Ja vielä lähempää:

Sitten matkakuvien kimppuun. Viime helmikuiselta Marokon matkalta otetut kuvat ei ole inspiroineet ollenkaan, vaikka matka oli ihana ja onnistunut. Mutta aloin vaan väkisin tekemään, ja siitä se sitten lähti. Aion jatkaa samalla mentaliteetilla, eli pakotan itseni aloittamaan, vaikkei olisi mitään ideaa. Nimittäin lopulta näitä oli tosi kivaa tehdä, ja melkein harmitti kun tuli valmiiksi. Pari kuvaa matkalta on vielä skräppäämättä, mutta tässä nyt nämä...

Otsikon kirjaimet seuraavassa leiskassa on stanssattu pakkausmuovista. Näytti mielestäni meren vaahdolta. Tuunasin niitä vähän musteella ja hopeakynällä, koska olivat aika läpinäkyviä. Otsikon taustalla oleva tarina on selostettu journalingissa. Eli miehelle oli varattu kalastusretki merellä. Useampana aamuna puhelin soi ja retki oli peruttu, koska "the sea is broken". Edellisen viikon sateet olivat samentaneet rannikon veden. Lopulta retki kuitenkin onnistui, ja mies sai saalistakin (=tuon onnettoman pikkusintin). Mutta veneilyhän se pääasia olikin!

Laittakaapa kommentteja ;o)

Jostain kumman syystä en ehdi postaamaan tänne leiskoja sitä mukaa kun niitä syntyy. Siivoan nyt vähän nurkkia eli postaan vanhempaa matskua... tää on tehty syyskuulla aika tuoreeltaan. Oli muuten eka aukeamani, ja sitten niitä onkin tullut tehtyä monta. Tätä tehdessä lähdin revittelemään, ja tarkoitus oli vaan roiskia kunnon sillisalaattia rapatessa. Tykkään kovasti lopputuloksesta. Niin kuin tuo leiskan aihekin, pojan ensimmäinen soseruokailu. Nimittäin piti maistella, mutta jäppinen oli sitä mieltä, että hän on iso poika ja syö samantien massun täyteen.

Ja tässä vielä lähempää:

Ja toinen:

Täytyy valokuvailla taas leiskoja, niitä on vino pino tuossa odottamassa. Ja kuka ne järjestäisi albumiin... Kertyykö kellään muulla leiskat pinoiksi hyllyyn...? Post bound-albumien huumoria olen yrittänyt viime päivinä selvitellä, on muuten tiukassa niiden post extendereiden metsästys. Aukeamia kun olen tehnyt aika paljon, niin tuo rengaskansio ei oikein toimi. Semmonen on kyllä olemassa, mutta ajattelin ottaa sen välivarastoksi noille valmistuville leiskoille.

Nyt postaus ilman leiskaa. Nimittäin Japanissa asunut kaverini vinkkasi skräppäysharrastukseni tiimoilta, että sikäläisillä on villitys Purikura-valokuviin ja albumeihin. Pitihän sitten kuukkeloida, että mitä ihmettä. Eli kysymyksessä on kuva-automaatit, joihin mennään kavereiden kanssa poseeraamaan, ja sitten masiinalla saa lisättyä kuvaan kaikenlaisia tuunauksia ja sitten tulostetaan kuvat mukaan. Ehkä tästä voisi joku innostua skräpistämään ideoita...

Purikura on japania ja kääntyy "Print Club". Että näin. %) Tämä on ilmeisimmin yhtä addiktoivaa kuin oikea skräppäys, mutta taidan kuitenki tykätä enempi tästä perinteisestä menetelmästä. :o)

Alla pari linkkiä

www.roler.cc/purikura.html

http://bp3.blogger.com/_pi2gdf3SMAY/R_-1d_eXPOI/AAAAAAAAANE/CRgySmvW3eU/s1600-h/puri+puri.jpg

http://theadventuresofgenkigirl.blogspot.com/2007/02/purikura.html

Uudessa Sketchy Colors -haasteblogissa oli aivan mahtava leiskapohja, joten piti äkkiä väsätä eka postaus ulkomaiseen haasteblogiin. Mutta leiskan design oli niin toimiva, että yhden illan aikataulu ei tuottanut ongelmia - sen kun van läiski menemään.

Tämä leiska on siis taannoiselta mummilavierailulta. Veljentyttö (7 v.) siellä söi pannaria vattuhillolla ja totesi, että se on ihan ku aivoja söis. ;oD

This layout is my first international challenge submittance. The design at Sketchy Colors blog was so great that making this layout in one evening was just a swing. This is about my niece eating pancakes at grandma's, and commenting that the pancake with raspberry jam looks like brains. ;o)

Comments are appreciated!

Scraproomin syyskuun paketista tein tällaisen leiskan jokin aika sitten (vaalea alaosa kuvassa on vain valoheijastus):

Tarinaa siis pojan ensimmäisistä muuveista jonnekin ryöminnän suuntaan. Oranssia inhosin ennen, mutta nyt olen alkanut tykätä siitä näihin murrettuihin retrosävyihin yhdistettynä. Paketin toinen taustakartonki sai seurakseen Tiimarista ostettuja papereita:

Tämä oli varsinainen mittauksen taidonnäyte, sillä ruudullinen paperi on pujoteltu oranssiin papruun leikattujen kielekkeiden väliin. Viimeiseksi lisäsin nuo napit ja kankaanpalat, ja tuntui että tää olis ollut parempi ilman niitä... mutta kun mä en vaan osaa jättää sitä tyhjää tilaa yhtään. Mutta kyllä mä näistä silti tykkään kovasti!