Kevätaurinko paistaa, ja niinhän se paistaa näissä vanhoissa kuvissakin.

Tässä esiin kaivettu neljäs ikinä tekemäni leiska. Kuvat sain aikoinaan vanhemmiltani, jotka olivat kissavahtina kuvaneet kaksi meidän rouvaa. Halusin tehdä näistä sivun, koska ylempi kissa, Tiltu, ei ole enää luonamme. Meidän kisut ovat varsinaisia sohvatiikereitä, eli makoilevat sohvatyynyjen lomassa päivät pitkät niin kuin persialaisten kuuluukin. Nimi pälkähti mieleeni, kun aikoinaan olin kovin tykästynyt Tiikerin päiväuni -nimiseen teelaatuun.

Lopputulos miellyttää silmääni riittävästi, kun huomioi millaisen tuskan takana sivun toteutus oli. Kun kuvat olivat paikallaan, liimasin muutaman perhostarran leiskaan, ja tämä osoittautui katastrofiksi. Tarrojen reuna oli nimittäin hopeankimaltava eikä sopinut rauhalliseen torkkutunnelmaan ollenkaan. Tasapainottaakseni tein otsikon kirjaimet kultapaperista. Sitten vaan ilta toisensa jälkeen tuhersin kerros kerrokselta kaikkea lisää. Lopulta tavaraa ja muuta glitteriä oli riittävästi, että perhostarrat alkoivat häipyä joukkoon...

Journalingia tässä ei ole, kun olen vasta pikkuhiljaa pääsemässä siihen sisään. Ehkä. Aloittelijalle jo tuon otsikon keksiminen on ollut yksi kehitysaskel. Tämä taitaa olla ensimmäinen leiskani, jossa on ylipäätään joku otsikko, ei siis vaan aihe ja päivämäärä, tms. mielikuvituksetonta.

Paperi on Tiimarin pakkauksesta; perhos- ja kukkatarrat Suomalaisesta kirjakaupasta. Otsikon kirjaimet on stanssattu lahjapaperista QuicKutzilla (sp?), ja muuten sivua on koristeltu geelikynillä, tussilla ja kimalleliimoilla.